06.05.2022  - Kristiina Aaltonen -  Yrityskulttuuri

Resilienssi osaksi oppivan organisaation pakollista kurssitarjontaa?

Kerrotaan, että noin vuonna 1917 paikallinen katolinen pappi Father Edward Flanagan kohtasi sodan runtelemassa Englannissa pojan, joka kantoi selässään haavoittunutta pikkuveljeään. Pappi totesi pojat kohdatessaan: ”no on sulla poika mukana iso taakka.” Poika katsoi pappia ja totesi: ”ei tämä ole taakka, tämä on mun veli.”

Tilanne on ollut niin mieleenpainuva, että bändi nimeltä Boys Town laittoi levynkannekseen kuvan tilanteesta ja teki lehtijuttuun pohjautuen kappaleen nimeltä He ain't heavy. Voisin todeta, että isoveljen kommenttiin kiteytyy resilienssin, eli psyykkisen palautumiskyvyn ja asenteen ydin. 

Kevätjuhlien kynnyksellä tulee lapsuudesta mieleen tädin kysymys kesällä: ”mitäs olet tyttö oppinut viime aikoina koulussa ja pääsitkö luokalta? No eihän se haittaa, että siitä matikasta tuli taas 6, ensi vuonna sitten teet enemmän töitä.” Pääsitkö luokalta voisikin olla seuraavien kehityskeskustelujen teemana. Mutta siis kenen kannalta luokalta ja mitä taitoja viimeisen vuoden aikana oikeastaan tarvitsit eniten? Todennäköisesti sellaista taitoa, mitä ei ollut lukujärjestyksessä. 

Monien mielestä viimeisen kahden vuoden aikana tarvittiin kaikkein eniten kykyä sopeutua ennalta-arvaamattomaan muutokseen, jonka vaikutusta ja kestoa ei todellakaan pystynyt arvioimaan. Vuosi vaati sisua edetä päivä kerrallaan eteenpäin tietämättä, miten virus tai sota vaikuttavat meihin. Meille monelle onnellisen maan asukille tulevaisuuden arvaamattomuuden ja ennustamattomuuden sietäminen on ollut uusi taito. Tällä kertaa emme ole itse pystyneet kontrolloimaan tilannetta. Resilienssi on ollut tänä aikana entistäkin tärkeämpi taito.

Meidän oppiva organisaatiomme

Halusin kirjoittaa blogiimme oppivasta organisaatiosta. Meillä siihen on satsattu ja alettu rohkeasti katsoa omasta poterosta ulospäin laajemmilla silmälaseilla, oppimista kun on monenlaista. 

Suurin osa oppimisesta tapahtuu työn ohessa. Meillä käynnistyy useamman kerran vuodessa trainee-koulutusputki ja myös mentorointimallimme toimii hyvin. Lisääntyvien substanssikoulutusten lisäksi seitsemässä heimossamme on nopeasti kasvava osallistujamäärä. Toukokuussa aloittaa kahdeksas heimo: Lead Agile. 

Olemme panostaneet tänä keväänä urapolutusmallien rakentamiseen. Suuri viisaus urakehityksessä tarvittavista asioista on meidän huippuammattilaisissa, joten meidän oma porukka on rakentanut huikeat osaamismatriisit. Niissä on huomioitu esimerkiksi, miten tiimityössä, johtamisessa ja muissa taidoissa tulee kehittyä, kun uralla mennään eteenpäin. Urapolutusmalli on selkeä ja avoin, eli jokaisella on mahdollisuus kiivetä ylös ja vaativampaan päin. Mahdollisuus on myös pysyä siinä missä on.

Kurssitarjontamme on kasvanut muun muassa fasilitointikurssilla sekä viestintä- ja vuorovaikutusvalmennuksella. Molemmissa vetäjät löytyvät omasta takaa. Meillä kasvaa monella saralla huippuammattilaisia. 

Muunkinlaista oppimista tarvitaan

Kuten nykyinen maailmanmenokin on näyttänyt, on käyttökelpoista ja hyödyllistä hallita edellä mainittujen lisäksi esimerkiksi elämänhallintaa, ajanhallintaa, itsensä kehittämistä ja resilienssiä. Resilienssi on oikeastaan joukko taitoja ja välineitä, joiden avulla pystymme selviytymään helpommin elämän haasteista ja vaikeuksista. Toki resilienssiä on ollut niin kauan kuin ihmisiäkin. Erityisen näkyvä käsitteestä on tullut nyt pandemian aikana, poikkeuksellisten olosuhteiden vaatiessa joustavuutta, uusien ratkaisujen ja ajatusmallien käyttöönottoa sekä toiveikkuutta — Ukrainan kriisiä yhtään väheksymättä.

Sanotaan, että elämän merkitys on sen haastavuudessa; joskus elämä on suloista, joskus karvasta, joskus kivistää joka puolelta, joskus on aivan mahtavaa ja superia. Voisikin sanoa, että resilienssin merkityksen huomaa siitä, kun se puuttuu ja erilaisia haittoja alkaa ilmetä. 

Olen miettinyt, pitäisikö kurssitarjonnassamme olla resilienssikurssi, jossa esimerkiksi jaetaan muille haastavia elämänkokemuksia, opetellaan uusia näkökulmia, tutustutaan optimismin taitoihin sekä muihin mielen käsiteltävissä oleviin työkaluihin. Miltä vaikuttaisi esimerkiksi data-analyytikko, jonka substanssiosaaminen on huikealla tasolla, viestintä- ja vuorovaikutustaidot ovat hallussa, loistavat fasilitointitaidot löytyvät, hän kuuluu kolmeen heimoon, toimii mentorina ja loistavana tiimipelurina ottaen uudet jäsenet hienosti mukaan sekä vielä ottaa mahdolliset vastoinkäymiset mielenkiintoisena oppimisseikkailuna? Ehkäpä rekrytointihaastattelussa lisäpisteitä voisi ansaita kertomalla, mitä kaikkia vastoinkäymisiä työelämä on tielle tuonut. Vähän kuin amerikkalaiset sanovat, että ei voi sanoa olevansa yrittäjä, jollei ole käynyt läpi vähintään yhtä konkurssia. 

Mitä keinoja sinä olet löytänyt tässä erikoisessa tilanteessa? Minä olen löytänyt esimerkiksi hyvät ja syvemmät keskustelut läheisten kanssa, pitkät luontokävelyt, Netflix-tuotannon ja hyvät kirjat sekä tavoitteellisemman liikunnan. Asioita voi katsoa monelta kannalta. 

Miten osaamista johdetaan?

Itse koen, että meidän tehtävämme osaamisen johtamisessa on kyetä ylläpitämään oikeita resursseja ja prosesseja, jotka keskittyvät suoritukseen ja tietoon. Prosesseja tulee pystyä ketterästi muuttamaan tilanteen niin vaatiessa. Uudessa tilanteessa tarvitaan uusia menetelmiät, myös kouluttautumisessa.  Itse oppimisen johtaminen on dynaaminen prosessi, jossa ideoidaan yhdessä uusia mahdollisuuksia ja näin vahvistetaan kasvun ilmapiiriä. Tilanne konsulttitoiminnassa on myös se, että välillä töitä on liian vähän, välillä liikaa ja enimmäkseen siltä väliltä. Tilannetaju on keskeinen taito kohtaamisissa. Kohtaamisen ja kokemusten jakamiseen tulee antaa tilaisuuksia, ehkäpä työnohjaus on jatkuvaa tarvetta. 

Miten siis konkreettisesti ollaan osa oppivaa organisaatiota ja miten osaamista johdetaan? Konkreettisesti ymmärtämällä, mitä osaamista asiakkaamme tarvitsevat ja tarjoamalla osaajille sitä vastaavaa kouluttautumista ja bonuksena muitakin työelämässä tarvittavia taitoja. CVssä on hyvä olla kokemusta monesta ja monipuolisista koulutuksista. Pyrimme organisaationa kuuntelemaan ja avoimesti seuraamaan, minkälaisia taitoja työelämässä tarvitaan. Tulee muistaa, että tämäkin on kahden kauppa. Kaikki lähtee asenteesta. Miten tartutaan tarjottuihin tilaisuuksiin ja miten asioihin suhtaudutaan. Nykäsen Matin sanoin: "elämässä on tullut takapakkia, mutta on tullut etupakkiakin". 

Jos tarinan alussa oleva pappi olisikin tokaissut isoveljelle ”tuus poika meidän seurakunnan kurssille opettelee taitoa, miten huolehditaan läheisistä”. Minkälainen olisikaan ollut pojan ilme? 

Oppimisen johtamisen syvin tarkoitus on tukea strategista eli yrityksen menestyksen kannalta olennaista oppimista. Se on kilpailuetu menestyttäessä kompleksisessa maailmassa ihmisten laaja-alaisen osallistamisen avulla. Se tarkoittaa rohkeaa yhteistä ajattelua ja tekemistä hyödyntäen ihmisten erilaisuutta sekä osaamisen että henkilökohtaisten ominaisuuksien näkökulmasta. 

Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.